Maamiehen syntymäpäivä

Maamiehen eläimet ovat tässä,
isäntä itse on pellolla niittämässä.
"Heipä hei ystäväni!" huutaa hän.
"Tänään on syntymäpäiväni, tiedättehän,
Herkkuja saatte kaikki, eikä suotta,
täytänhän tänään kolmekymmentä vuotta."

Kauroja saivat hepo-äiti Virma
ja pirteä varsa, vasta ristitty Kirma.
Mansikki, kelpo lehmä, ja vasikka sen
saivat myös rehua kopallisen.

Kukko, kanat ja viikon vanhat poikaset
olivat myös kohta kylläiset.
Ja ankkaperhe lapsineen
sai varmastikin kyllikseen.


Pörri-koira maahan kaivoi luunsa.
Ja kissaperhe kermaiseksi sai suunsa.
Työn tehtyään maamies lähti kotiin päin,
ja toisillensa eläimet nyt haastelivat näin:
"On kunnon mies tuo maamies isäntä.
Nyt kiittäkäämme vuorostamme häntä."

"Me kirkkoon hänet viemme vaunullaan."
"Niin teemme!" vahvisti varsakin innoissaan.
"Minä maitoa isännän perheelle jaan",
sanoi lehmä. "Minä myös", sanoi vasikka, "aikanaan."

"Joka päivä", kana kotkotti, "on minulla muna uusi,
ja sinä, kukko, herätät hänet kello kuusi."
"Olen varma", ankka sanoi, "että munista ankan
hän aterian saa herkullisen ja vankan."

"Öin päivin taloa vartioin, vai mitä?"
Sanoi Pörri. "Kissapa ei osaakaan sitä!"
"Mutta minäpä nappaan talosta jokaisen rotan!"
kehui kissa. "Ja minä", sanoi pentu, "pienen hiiren otan."

Niin lupasivat eläimet maamies-isännälle,
mutta jos kurkistamme tupaan peremmälle
näemme, kuinka emäntä isännälle ruokaa antaa
ja syntymäpäiväkakkua pöytään kantaa.
Tämä kakku on isännälle parhaimmalle,
ja isäntä - paras kaikista - nimeltään oli Kalle!