Kelkka joka lähti tiehensä

Pekalla oli upea punainen kelkka mutta hän kohteli sitä huonosti. Hän jätti sen yöksi ulos ja naarmutti sitä hiihtokengillään. Mutta kun poika eräänä päivänä jopa potkaisi sitä, kelkka vihastui peräti.
"Nyt kyllä lähden tieheni!" kelkka huudahti. "Minä en enää halua olla Pekan kelkkana." Ja niin se kumosi Pekan hankeen ja lähti laskettelemaan isoa mäkeä alas: pomp-pomp-pomppis vain.

Hetken kuluttua kelkka kohtasi Pekan pienen, mustan koiran. "Varo nyt sentään vähäsen mäessä!" kelkka huuteli. "Minulla on kiire, sillä minä aion lähteä tieheni Pekan luota, enkä hevin takaisin tule. "Voi, saanko minä tulla mukaan?" pieni musta koira pyysi. "Minäkin tahdon pois. Pekka ei ole kiltti minullekaan, läimäyttelee vain eikä edes muista antaa ruokaa". "Hyppää kyytiin", sanoi kelkka ja odotteli, kunnes koira oli päässyt asettumaan. Ja niin se uudelleen lähti laskettelemaan suurta mäkeä alas: pomp-pomp-pomppis vain.

Pian sen jälkeen kelkka ja koira kohtasivat Pekan pienen harmaan kissan. "Varoisit vähän mäessä!" kelkka huuteli. "Minulla on kiire, sillä aion lähteä matkoihini Pekan luota ja ikinä en enää takaisin tule". "Oijoi, saanko minäkin tulla?" kissa pyysi. "Minäkin tahdon lähteä. Ei Pekka minullekaan ole kiltti vaan kiskoo hännästä ja unohtaa antaa minulle maitoa". "Hyppää vain kyytiin", sanoi kelkka ja odotti kunnes harmaa, pieni kissakin oli matkassa mukana. Ja niin lähti kelkka taas laskettelemaan suurta mäkeä alas niin että pomp-pomp-pomppis vain.

Pian sen jälkeen kolmikko kohtasi Pekan valkoisen pikku kanin. "Kannattaa silmäillä ylöspäin mäessä!" kelkka huuteli. "Minulla on kiire. Minä olen lähdössä tieheni enkä koskaan enää aio palata". "Voi sentään, saanko minä liittyä joukkoon?" kani aneli. "Pekka on tuhma minullekin. Häkkiäni ei pidä puhtaana ja salaatinlehdetkin hän unohtaa". "Hyppää toki mukaan", kelkka lupasi ja odotteli kunnes valkoinen pikku kani oli kunnolla asettunut kelkkaan. Ja niin lähdettiin taas laskettelemaan suurta mäkeä alaspäin: pomp-pomp-pomppis vain.

Pian sen jälkeen ne törmäsivät Pekan pieneen vihreään junaan, joka oli melkein hautautunut lumeen. "Varo vähän mäessä!" kelkka kiljaisi. "Minulla on kiire, sillä minä olen lähdössä pois Pekan luota ikiajoiksi". "Hei kuulkaa, antakaa minun tulla mukaan", sanoi pikku juna. "Minäkin haluan päästä pois Pekan luota, sillä ei hän liioin ole kiltti minuakaan kohtaan. Lumeen jätti minut nytkin". "Kiinnitä vain itsesi sinne taakse!" kelkka huuteli ja odotti, että pieni vihreä juna oli kiinnittänyt vetokoukkunsa kelkan perään. Ja niin taas lasketeltiin alas suurta mäkeä, pomp-pomp-pomppis vain.

Pian sen jälkeen joukko kohtasi pienen pojan, joka istui vanhassa laatikossa keskellä mäkeä ja yritti saada sitä liukumaan mäkeä alas. "Katso eteesi mäessä! huusi kelkka. "Minulla on kiire, koska aion lähteä tieheni Pekan luota ja jättää hänet kaikiksi ajoiksi". "Voi kuulkaa, jääkää kaikki minun luokseni", pieni poika pyysi. "Minä asun tässä ihan lähellä ja minulla ei ikinä ole ollut oikeaa kelkkaa eikä liioin pikku junaa. Ja pienen mustan koiran minä haluan ja pienen harmaan kissan myös. Ja kernaasti minä ottaisin myös valkoisen pikku kanin. Ole kiltti, pieni vihreä juna, älä lähde pois minun luotani. Jääkää kaikki luokseni ja leikkikää minun kanssani". Silloin pieni vihreä juna sanoi: "Jään, jos lupaat, ettet koskaan jätä minua lumeen". Ja kelkka sanoi: "Siinä tapauksessa jään, jos lupaat ettet ikinä potkaise minua". Ja pieni musta koira haukahti: "Jäänhän minä, jos lupaat olla lyömättä minua ja annat joka päivä minulle ruokaa". Pieni harmaa kissa puolestaan naukaisi: " Kyllä minäkin jään, jos et koskaan kisko minua hännästä ja annat maitoa jokaikinen päivä". Ja valkoinen pikku kanikin puputti: "Jään toki minäkin, jos vain lupaat antaa minulle salaatinlehtiä ja pitää häkkini siistinä". Siihen kaikkeen pieni poika vastasi: "En minä ikinä potkaise kelkkaa enkä liioin jätä junaa hautautumaan lumeen. Minä en vedä kissaa hännästä enkä koskaan läimäytä koiraa. Kaikille teille minä olen kiltti. Pikku koiralle minä annan joka päivä ruokaa, silitän pikku kissan päätä ja annan sille maitoa joka päivä. Ja valkoisen pikku kanin häkin puhdistan varmasti ja joka päivä annan sille salaatinlehtiä. Te tulette olemaan minun parhaat ystäväni". "Vie meidät sitten kotiisi", sanoi kelkka. "Me haluamme elää sinun kanssasi". Ja niin lähdettiin taas kelkalla matkaan, kunnes päästiin sinne, missä pojan koti oli. Ja sinne koko joukko jäi ikiajoiksi asumaan.


Englantilainen satu